Australianterrieri on nimensä mukaisesti Australiassa kehitetty pieni terrierirotu, jonka esi-isien uskotaan tulleen siirtolaisten mukana Iso-Britanniasta. Australianterrieri on kehitetty useasta englantilaisesta, skotlantilaisesta ja irlantilaisesta terrieristä, kuten skyenterrieri, dandiedinmonterrieri ja yorkshirenterrieri. Se jalostettiin alun perin 1800-luvulla metsästämään tuholaisia kuten rottia ja käärmeitä maatiloilla. Nämä koirat ovat olleet apuna myös muissa maatilan töissä kuten eläinten paimentamisessa boostcasino.
Australianterrieri ei kuitenkaan ole luonteeltaan paimenkoira. Australianterrierin jalostuksessa painopiste on ollut toimintakyvyssä ja käyttöominaisuuksissa eikä koiran ulkonäköön ole kiinnitetty huomiota. Jalostuksen tavoitteena oli alusta asti luoda peloton ja reipas pieni terrieri, joka pystyisi suorittamaan sille annetut tehtävät kaikissa olosuhteissa. Alussa karkeakarvaiset pennut rekisteröitiin australianterrierinä, pitkäkarvaiset silkkiterrierinä.
Australianterrieri Suomessa
Ensimmäinen australianterrieri saapui Tanskasta Suomeen vuonna 1963. Tietojen mukaan 60-luvun lopulla rodun jalostus oli vilkasta ja australianterrierejä nähtiin pian kaikissa koiranäyttelyissä. Sen aikainen koirien perimä perustui tanskalaiseen rotukantaan, joista usealla oli englantilaiset juuret. 1970 -luvulla Australiasta tuotiin lisää koiria, joilla saatiin rodun äreää luonnetta pehmennettyä. Kiinnostus rotua kohtaan kuitenkin laski eikä australianterriereitä tavattu enää yhtä useasti näyttelyissä kuin edellisellä vuosikymmenellä. Asia kuitenkin muuttui 80-luvulla, kun rodun edustajia rekisteröitiin taas enemmän, mutta rodun ongelmana olivat edelleen turha äkäisyys sekä värien sekoitukset. 90-luvulla rodun terveysongelmiin ja perimään alettiin kiinnittää enemmän huomiota. Geenipoolia keskityttiin parantamaan tuontikoirilla uusilla linjoilla, joita maassamme ei aikaisemmin ole esiintynyt.
Nykyiset Suomessa olevat australianterrierit periytyvät tuontikoirista, joita on tuotu Suomeen esimerkiksi alkuperämaa Australiasta, Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, Norjasta, Yhdysvalloista, Kanadasta ja Englannista. 2000-luvulla Suomeen on erityisesti tuotu alkuperäiskantaisia koiria Australiasta. Vuosittain uusia australianterrierejä rekisteröidään Suomeen noin 250 kappaletta.
Rodun ulkonäkö
Australianterrieri on noin 6-6,5 kiloa painava ja säkäkorkeudeltaan noin 25 senttimetriä korkea. Sallittuja värejä ovat: blue&tan, punainen ja sandy. Rodun yleinen ruumiinrakenne on voimakas ja melko pitkä suhteessa korkeuteen. Turkin karva on karheaa, suoraa ja tiheää ja karvojen pituus on noin 6 senttimetriä. Kuono, jalkojen alaosat ja käpälät ovat lyhytkarvaisia. Pohjavilla on puolestaan pehmeää ja lyhyttä ja kaulan ympärillä on rintaan ulottuva kaulus. Pää on pitkä ja vahva, silmät ovat pienet ja soikeat. Lyhytkarvaiset ja herkkäliikkeiset australianterrierin korvat ovat pienet, pystyt ja korkealle sijoittuneet. Häntä on korkealle kiinnittynyt ja pystyasentoinen ja koiran liikkeet ovat vapaat, tasapainoiset ja joustavat.
Turkinhoito
Turkki hoidetaan nyppimällä muutaman kerran vuodessa. Muuten australianterrierin turkinhoito hoituu harjaamalla tai kampaamalla. Hyvänlaatuinen turkki on likaa hylkivä ja kestää jokaisessa säässä.
Australianterrierin luonne ja käyttötarkoitus
Nykypäivänä australianterrieri on seurakoira. Rodun luonne on peloton ja itsevarma, mutta sen luonteessa on edelleen jäänteitä entisajan metsästysvietistä. Jotkut australianterrierit voivat edelleen tappaa pihassa pyörivät sisiliskot, sammakot ja hiiret. Metsästysvietistä huolimatta se on helposti käsiteltävä ja ystävällinen. Australianterrieristä saa hyvän lenkkikaverin, sillä ne ovat hyvin energisiä. Rotu vaatii kuitenkin paljon huomiota ja virikkeitä omistajaltaan.
Tämä pikku kaveri sopeutuu helposti jokaiseen säähän ja, kuten sanottu, sen turkki on helppohoitoinen. Se on erinomainen koirarotu agilityradoille ja tottelevaisuuskoulutukseen, sillä australianterrieri on vauhdikas ja ketterä. Koira reagoi nopeasti ja sillä on miellyttämisenhalu – vaikkakaan ei niin vahva kuin paimenkoirilla. Australianterrieri kiintyy vahvasti omistajaansa ja perheeseensä. Rodulle on myös ominaista vahtiminen eli se puolustaa reviiriään haukkumalla. Luonteen huonoina puolina on, että koira voi olla kärsimätön ja halutessaan hyvinkin itsepäinen.
Australianterrierin terveys
Suomessa rekisteröityneillä australianterriereillä ei ole todettu vakavia perinnöllisiä sairauksia tai vikoja, vaan yleisimpiä rodun sairauksia ovat polvilumpion sijoiltaanmeno ja HC- silmäsairaus. Etenevää verkkokalvon rappeutumaa on tavattu muiden maiden kannoissa. Yleisiä koirien vikoja kuten diabetesta, purentavikoja, virtsakiviä ja kivesten laskeutumattomuutta on myös tavattu jonkin verran.